Paksukainen ja ohukainen

Alku-, työskentely- ja loppuravit samassa paketissa? Näköjään onnistui.

Aina yhtä kiireinen torstai, 

piti keretä hoitamaan Sunny ennen Herttualan tuntia, joten liikutus jäi superlyhyeksi, noin 40 minuutin pituiseksi. Askellajeina toimi vain käynti ja ravi, sillä työstämisaikaa ei ollut puoltakaan tuntia enkä halunnut laukkaa meininkiin mukaan. 

Sunnyn kanssa työstettiin ainoastaan taipumista ympyrällä, sillä poni oli ollut useamman päivän ajan hirmujäykkä ja paikkoja piti yrittää saada auki.

    Aluksi meno oli hirveän jännittynyttä molempien osalta, mutta kun muistin hengitellä ja rentouttaa nyrkit ja koko muun kropan niin homma rupesi sujumaan vähän paremmin.

Jäykkää ja jännittynyttä, 

poni olisi halunnut vaan juosta

 Puolet rennompaa ylläolevaan kuvaan verrattuna, silti kovin jännittynyttä

 Ignooratkaa ratsastajan naama joka ikisessä kuvassa, mahtoi lävistyskorut maistua hyvältä

 Miksi en päästänyt ponia edestä pidemmälle? Ja mikä siinä on ettei niitä käsiä voinut ottaa sylistä pois :D

Takajalat matkassa mukana!

 Nomnom metallia

 Takajalat täydellisesti jätetty talliin

Loppua kohden poni vertyi paremmaksi ja paremmaksi, ihan 30 minuutin sisällä! Olisi ollut mahtavaa jatkaa reenausta ja jättää Herttulan tunti väliin, sillä Sunny jäi vielä vähän jäykäksi eikä meno ollut tasaista, vaikka tosin tasaisempaa kuin mitä ratsastelu on ollut pitkään aikaan. (perjantaita laskematta)
 
Toisessa suunnassa Sani oli paljon jäykempi eikä ollenkaan tasaisella tuntumalla, kun taas toisessa suunnassa ponista irtosi hienoa, samanlaista liikettä jolloin pystyin keskittymään omaan vaikuttamiseeni ja käsiini enemmän.

 Mussuti mussuti

 Tähän hetkeen lopetimme työskentelyn ja poni sai ansaitsemansa pitkät ohjat. 

Reippaat loppukäynnit, poni vauhdilla pois tarhaan ja äkkiä uusi poni valmiiksi ja selkään. 

Tuntui kuin olisin vain laskeutunut Sunnyn selästä ja noussut uuden ratsun selkään.

Herttualan tunnilla menin Ricellä, joka tuntui Sunnya pienemmältä kapeutensa vuoksi, vaikka oikeasti Riisi on paljonkin isompi. En meinannut aluksi saada pitkiä jalkojani ponin ympärille ollenkaan, se tuntui niin putkilolta. :D

Tunnin tehtävänä oli ympyrätyöskentely, asettamista sisään ja ulos ja keskittymistä ratsukon tai ratsastajan henkilökohtaisiin ongelmiin. Opettaja antoi minulle Riisin, koska hän ajatteli että voisin tällä kertaa helpommalla hevosella keskittyä enemmän hartioiden rentouteen kuin hevoseen.
  Riisi oli todella mukava ratsastaa, ihanan taipuisa ja helppo, poni antoi hirveästi anteeksi eikä närkästynyt esimerkiksi jännittyneistä hartioista. Toki poni kulki paremmin aina kun hartiat olivat rennot, mutta Sunnyyn verrattuna Sani olisi jännittynyt samalla sekunnilla täysin hirven näköiseksi sitruunaksi.

Ehdittiin varoittaa etukäteen, että Riisillä olisi iso ravi ja herranjumala se ravi muuten oikeasti oli isoa. Olin täysin jauhosäkki selässä, onneksi sain luvan keventää uupuessani ja samantien kevennyksen aloittaessa meno kepeni puolella. Miten ihmeessä tuon kokoinen poni voi ravata noin pompottavasti??

Linkki videoon

Torstai ei ollut käsien päivä, molemmilla reenikerroilla kädet jossain ihan muualla missä niiden pitäisi olla, ohjat valuivat sormista eivätkä nyrkit tai mikään muukaan osa kädestä ollut rento. Turha syyttää huonoja Polluxin hanskoja, ainakaan määräänsä enempää.  Aina on pakko löytää joku tekosyy
 
Silti molemmista koulutuuppailuista jäi tosi hyvä mieli, vaikka Sunnyn kanssa ne jäivät minikokoisiksi ja poni jäi vielä vähän jäykäksi, ja Riisin kanssa jäin matkustelemaan ja nauttimaan kivasta menosta, enkä keskittynyt esimerkiksi juuri niihin käsiin vaikka siihen olisi ollut mahtava tilaisuus.

Oli kyllä hauska huomata kuinka pullea Sunny on verrattuna sporttimalliseen Riceen

Tänään perjantaina Sunny oli todella hyvä, sain onneksi ponin oikein kunnolla taipumaan, asettumaan, myötäämään sekä pyöristämään selkäänsä kahdeksikkotehtävällä ja kouluradan harjoittelulla. Poni oli yllättävänkin tasainen eivätkä omat kädet tuntuneet seilailevan niin paljoa, mutta en yhtään tiedä miltä se näytti kun hovikuvaajaa ei ollut.

Tästä jatketaan, toivon mukaan osaan itse olla rento ja toivottavasti Sunny olisi perjantain 'läpiratsastuksesta' taipuisampi heti ensi reenin alussa eikä samanlainen hirvi kuin ylemmissä kuvissa :)

Satulasota alkakoon

Aloitin satulan etsinnän julkaisemalla Facebookin satularyhmään ilmoituksen tilanteestamme, ja jo kahden päivän aikana kommentteja on kertynyt paljon. Satuloita suorastaan tursuaa ikkunoista ja ovista sisään! 

Etukäteen sanottuna joudumme satavarmasti hylkäämään lähes kaikki penkit mitä kokeilemme, sillä Sunnylla satulat valuvat lapojen yli kaulalle - viimeistään laukassa. Poni kapenee paksusta takapäästä kapeihin lapoihin päärynämallisesti, pehva taitaa olla korkeammalla, pieni säkä ja ponimaiset liikkeet aiheuttavat satulan liukumisen kaulalle. 

    Häntäremmiä emme enään ikinä kokeile, mutta hankintalistalta löytyy s-muotoiltu satulavyö ja geeliromaani.

Ponin huolestunut ilme "..mitä sä teet.."

 Pitäähän sitä juuri valkoiselle puolelle kaikki tahrat hommata

Joustorunkoinen punamusta satulamme pysähtyi viimeistään lapoihin, mutta se jakoi ratsastajan painon liian eteen painaen Sunnya sään ympärykseltä. Sehän tietysti kipeytti ponin lihakset sään ympäriltä emmekä voineet satulaa enään käyttää. 

     Samoihin aikoihin iski kesäloman pitkä saikku, joten satula-asia jäi toissijaiseksi eikä sitä sen kummemmin mietitty. 

Nyt kuntoutuksen, lauhdutuksen ja lihasten kasvattamisen jälkeen uskaltaa lähteä metsästämään satulaa pikkuponillemme.

Mittojen mittaamista, mikäli oikein mittasin Sunny on säkäkorkeudeltaan 134cm ja painoltaan n.340 kg, eli läskileireily on auttanut! Laihtumisen on huomannut myös yhdestä loimestamme, jonka hihnat menevät vihdosta viimein kiinni.. Sitä on odotettu!

Tämän viikon aikana testaan pystyykö satulaa käyttämään esimerkiksi vain kerran viikossa, ja luulen vahvasti että pystyy. Kipeytyminenhän oli tapahtunut vasta ajan kanssa.

Operaatio alkoi kokeilemalla Katilan väen kolmea myytävänä olevaa satulaa, mutta kaksi niistä oli heti ensi kosketuksella aivan liian kaarevia. Ehdin mennä yhdestä tokaisemaan sen olevan yllättävän lupaava, ja kappas kepposta samalla sekunnilla poni vain ravisutti itseään ja satula valahti sään yli, vaikka vyö oli tiukalla. 

Onneksi tässä oli vain pari ensimmäistä penkkiä, vielä löytyy toivoa tähän epätoivoiseen etsintään :)

 Ponin ravistelukohtauksen jälkeen oli heti kuvattava satulan kauhea valuminen

Mennyt samantien olemattomien lapojen yli, voisipa tuota päärynämallisuutta muokata 

Toivottavasti postaus ei ollut sekava, ja pahoitteluni reenipostauksen uupumisesta! 

Kameroiden kanssa on ollut paljon itseaiheuttamia ongelmia joka kuvauskerralla joten hyvää materiaalia ei olla saatu. Huomenna yritetään uudestaan, tälläkertaa lataan akut täyteen sekä tyhjennän kortit :)

Minkälaisia satulaongelmia teillä on ollut?
Ovatko satula-asiat liiankin tuttuja, vai kiinnostaisiko joku satulansovitusvideo missä kertoisin mitä kannattaa huomioida satulaa sovittaessa?

Mindfulness - kurssi

Mitä on 'mindfulness'?

Ulla Nurmi, kokenut maajoukkuetasoinen kenttäratsastaja ja valmistuva koulutuomari, tuli pitämään Kangasalle parin tunnin kestoista mindfulness -iltakurssia sen perusteista ja siitä miten sitä hyödynnetään ratsastessa.

Postaus tulee olemaan pintaraapaisu aiheesta ja tekijänoikeuksien vuoksi sisältöä suojeleva, mutta kerron pääasioita niin hyvin kuin vain osaan.

Mindfulness on havannointien avulla itsensä tuntemista, siihen kuuluu tärkeänä osana..

Tunteiden ja tapahtumien hyväksymistä, vaikeat asiat on kohdattava eikä niitä tule kieltää, kieltäminen voimistaa tunteita entisestään.

Hetkessä elämistä ja läsnäoloa, tiedät mitä teet ja siirrät huomion karatessa sen takaisin alkuperäiseen hommaan, silti hyväksyen ympäristön häiriöt, tunnetilat ja ajatusten harhailut.

On tärkeää pysähtyä miettimään, miltä jokin tuntuu, tuoksuu tai haisee, miltä se jokin näyttää, minkävärinen se on ja mahdollisesti tuntea miltä se maistuu, esimerkiksi: Olet juuri aloittamassa lempiruokasi syömistä. Annos näyttää suussa sulavalta, pysähdyt ihailemaan sen ulkonäköä, miettimään miltä se tuoksuu, ja maistaessasi pohdit kuinka hyvää se onkaan ja miltä täysi maha tuntuu.

       Ajatusten harhailessa aamupäivän koulun pahanmakuiseen litkukeittoon, tajuat huomiosi karanneen ja hyväksyt, että tälläinen asia tunki mieleesi. Sen jälkeen siirrät huomiosi taas lempiruokaasi aistien avulla. Näin keskityt täysillä juuri elämääsi hetkeen ja mitä siinä tapahtuu. Tässä esimerkissä ruoka on keskittymisen kohde ja se ansaitsee oman aikansa sinun päivästäsi, eikä sitä saa anastaa tapahtunut tai tuleva ateria. (ruan tilalle voi vaihtaa ratsastamisen, kokeisiin lukemisen, kävelemisen, ihan minkä vain kunhan jättää maisteluosuuden välistä)

Harjoituksia, havaintoja ja hengitykseen keskittymällä rentoutuu automaattisesti, vaikkei rentoutta erityisemmin hakisikaan. Tärkeää on muistaa päästää päähän tulevat tapahtumat ja ajatukset saapumaan ja sitten lähtemään, myöntää pelot ja faktat, sillä jo se on suuri alkuaskel pois pelkäämisestä. Harjoituksia pitää toistaa ja toistaa, vasta ajan kanssa hallitset itsesi rentoutumaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Ihmisen rentoutuessa hevonen rentoutuu, jolloin ihminen rentoutuu vielä enemmän

Kaikki alkaa sinusta itsestäsi ja sinun mielestäsi, mindfulness kehittää itsehillintää, taitoasi reagoida kaikenlaisissa tilanteissa, auttaa sinua tuntemaan kuka olet, laittaa elämään hetkessä ja parantaa huomattavasti keskittymiskykyä. Hyviä puolia on loputtomiin, mutta mielestäni nuo vaikuttavat hevosten parissa tärkeimmiltä.

Lisää tietoa ja harjoituksia saat suoraan ammattilaiselta osallistumalla jollekkin mindfulness-kurssille, jos asia rupesi kiehtomaan. Kursseihin törmää nykyään monilla työpaikoilla, joissain kouluissa, kivunhoidossa, terapiassa, psykiatreilla (löytyy henk. kohtaista kokemusta), lasten kanssa, urheilussa eli myös ratsastuksenkin parissa. En yhtään ihmettele sen suosiota, ihan mahtavaa puuhaa kun tutustuu hieman enemmän!

Illasta vielä kommentit:

Kaikki selitettiin selvästi esimerkkien ja parin harjoituksen avulla, jatkuvasti oli mahdollisuus kommentoida, kysyä tai kertoa omista kokemuksista ja mietteistä, joten keskusteluakin syntyi.                Puhetta jaksoi yllättävän hyvin kuunnella väsyneenäkin ja aivotkin toimivat, täysin harjoitusten ansiosta. Taukokin oli ihan nappiajoituksella, ja ruoka oli hirmuhyvää!

Illasta jäi tasapainoinen, todella hyvä ja rentoutunut olo. Sai tietää enemmän miksi tietynlaisia ajatuksia tulee, miten päästä niistä eroon, miten oppia elämään itsensä ja vaikeuksien kanssa, jakamaan aika oikein sekä hyviä yksinkertaisia keinoja kehittää mielen hyvinvointia.

      Kurssin loputtua saimme parit harjoitukset paperilla kotiin vietäväksi, ja koko kurssilta paperilappuja tärkeämpää erittäin hyvää evästä reenauksia varten. Reenauksen lisäksi silmälläpitäen kisajännitystä ja muita ongelmiani.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan,

hevosia käsitellessä on tärkeä luoda eläimeen yhteys, jonka saa havaitsemalla ja keskittymällä täysin hevoseen. Ne todellakin nauttivat siitä kun vietetään yhteistä aikaa hetkestä kiinni pitäen eikä juosta kauhealla kiirellä ja suorittamismeiningillä tallilla käymisestä läpi, 

vaan muistaa pysähtyä välillä ja miettiä mitä tekeekään. 

..Miltä talli tuoksuukaan? Millä tuulella hevonen on tänään? Haluaako se haistella kättäsi, tai muuten kiehnätä vai onko huono päivä? Miltä hevosen karva ja voimakkaat lihakset tuntuvat, onko jumeja? Mistä se tykkäisi että rapsutettaisi? Minkälainen päivä itselläsi on, annatko sen vaikuttaa hevosen kanssa olemiseen?