Pari päivää sitten kokeilin ratsastella pikkuruisella pallollani jospa poni olisikin jo kunnossa. Selkään päästessäni tunsin oloni hirmupitkäksi pienen ponin selässä ja mietiskelin mitenkäs tämä mopo toimiikaan.
Sunny oli laiskanpulskea kun mitään kunnon työskentelyä emme ole tehneet, joten jouduin pyytelemään ensimmäiseksi laiskahkoa neitiä liikkumaan eteenpäin.
Ponin liikkuessa (ja pysähtyessä) reippaasti aloin vaatimaan pyöreää muotoa, mutta poni oli hirmuvaikea ratsastaa. Varsinkin edellisiin ratsastamiini hevosiin verrattuna ponihan oli ihan erilainen, ja tokaisinkin äiskälleni etten osaa ratsastaa ja että Sunny on vaikea.
Aluksi muoto oli ajoittain hirveän linkkumainen eikä Sunny kulkenut kokoaikaa rehellisesti oikein. Tätä en todellakaan halua, joten korjasin omaa ratsastustani erilaiseksi ja rupesimme työskentelemään mm. sulkutaivutuksissa, pohkeenväistöissä, painonsiirroissa ja peruutuksissa.
Takaosakäännöstä (pahoitteluni blurrikuva)
Peruuttelua
Pohkeenväistöä
Epäonnistunutta säätöä
Sulkutaivutuksen kovaa yritystä, joka muuttui pikemminkin pohkeenväistöksi
Pikkuhiljaa yhteinen sävel löytyi, linkkumaisuus oli poissa ja tilalla oli selkää sekä takajalkoja käyttävä suhteellisen ryhdikäs läski poni.
Raviakin kokeilimme pikkupätkät, mutta se oli huono idea. Sunny on vieläkin lievästi epäpuhdas, ja vaikka poni kuinka olisi halunnut mennä lujaa en voinut antaa lupaa juosta.
Luulen, että lihasrevähdys tarvitsee kortisoonipiikin parantuakseen ellei sitten jalassa ole jotain muuta mikä saattoi aiheuttaa revähdyksen lapaan, joten olemme menossa ontumatutkimukseen ensi viikolla. Tästä tarkempaa tietoa piakkoin kuvapostauksen pikkutekstinä :)
Ponista olen hirmuylpeä!
Sunny jaksoi ylimääräisistä kiloistaan, kävelylomastaan ja jalastaan huolimatta vallan mainiosti työskennellä ja yrittää kympillä. Halua sekä motivaatiota tehdä kouluvääntöäkin oli ja poni tarjoilikin itse innoissaan erilaisia kiemuroita.
Kouluratsastus yhdessä kuvassa: Outo, vääntynyt banaaniasento jalat solmussa
