Vanha kuvapostaus Tavelasta

Ratsastuskouluvuosien varrella tuli otettua kännykkäkameroilla ja peruspokkareilla kuvia Kaupin ratsastuskoulusta eli Tavelasta, Sunnyn entisestä kodista. Laatu on aivan kamala, mutta ompahan kuvia tullut otettua pienenä. Voin joskus tehdä toisenkin postauksen. :)

Voi kuinka näitä aikoja, ponivuosia ja hevosia on suuri ikävä.. <3

r. Rasmus, oikealta nimeltään kai Ajoksen Rasmus

t. Alli

t. Pupu

t. Bambi

r. Roope

t. Tellu

t. Merri

 r. Werner/ Verneri en muista

t. Harta

t. Rommi R.I.P

Musta suokki nimi oli joku.. öm.. Musta Pippuri

r. Aaro

Jälleen t. Merri

t. Vera

 t. Daura R.I.P

 t. Helmi, vanha hoitohevoseni

r. Reksi/Rexi

r. Paroni

 r. Friikki

t. Daisy

t. Reena

Aluksi ori, sitten ruuna Rosso

r. Vili

Varsat Ronja ja Salli

r. Sumu

t. Helka

t. Leedi

t. Raipe

Sekä minulle kaikkein rakkain Milton..<3

Linkki videoon

"Edustavaa" menoa

Vanha kunnon takatalvi iski ja lujaa, nyt maa on taas lumiräntäpeitteen peitossa ja kevään vihreys on jälleen haave. Onneksi päivät ovat toodella valoisia myöhään asti, tallillakin näkee vielä ihan hyvin ilman ylimääräisiä valoja kahdeksaan saakka.

Sain viimein käsin kirjottua uuteen satulahuopaamme neidin nimen, siitä ei tullut todellakaan siisti eikä se oikein sovi huopaan, mutta menkööt nyt kotikäytössä.
 Muuten rakastan tuota huopaa, se hengittää mahtavasti, pysyy paikoillaan eikä lepsota.

Ratsastelin sitten pitkästä aikaa kollareilla, kun olin ollut hieman kipeä niin en jaksanut vaihtaa kylmempiin ratsastushousuihin ja kaikenlisäksi kastaa niitä lumisateessa.

Olimme Sunnyn kanssa todella "edustavan" näköisiä, ponin kaula märkä sateesta, harja takkuinen, huovassa epäsiisti töherrys ja ratsastajalla likainen huppari, reinot, kollarit ja villasukat jalassa. Noh eipä se kotikäytössä mitään haittaa.

Pahoittelen että kuvat ovat hieman blurreja, äiskälläni ei ollut laseja ja kaikenlisäksi jouduin niitä hieman kamerasta muokkailemaan kirkkaammiksi ja sen jälkeen värejä todenmukaisemmiksi.

Reenailtiin ihan rennosti ja Sunny oli ihan hyväntuntuinen, ehkä hieman tahmeahko eikä liike ollut jatkuvasti niin ponnistavaa ja energistä.
  Luulen tosin että se johtui kollareistani, jouduin hieman pitämään itseäni liukkaassa satulassa reisillä, jolloin paine hidastaa hevosta eikä vauhdin hidastuessa minun tarvinnut pitää itseäni pienellä määrällä reisivoimalla satulassa. Tosin kertaakaan tasapaino ei heitellyt, joten tämä taisikin olla aika turhaa.

Sunny sai tänään myös pitkästä aikaa omenan hyvitykseksi räntäsateessa seisomisessa kun kuvailimme satulaa ja oi voi voi kun maistui niin hyvälle.. :3

Hevosen palkitseminen

On monia koulutustapoja lähes niin monta kuin hevosenomistaajakin on, sillä jokaisella on oma linjansa hevosensa kanssa. Myös eri ratsastuskouluissa, talleilla tai valmentajilla on omat linjansa ja tapansa toimia ja käsitellä kavioikkaita.
 Tapoja on hyviä ja huonoja ja toiselle hevoselle ei sovi toinen tyyli kun taas toiselle hevoselle ei toimi mikään muu. Kovin rajut käsittelyt ja opetukset eivät ole hyvästä ja saattavat vain vaurioittaa molempia, eikä yhteistyö välttämättä pelaa -ainakaan hevosen silmistä.

Käytän Sunnylla kannustavaa ja palkitsevaa opetusta sekä mahdollisimman myönteisiä tapoja ja se on todella toiminut entiselle tuntiponille jolla on joskus motivaatio nollassa.
 Erityisesti namupala -palkitseminen on ollut kaikkein nopein keino, mutta niitä on muitakin keinoja palkita kuten työnteon lopettaminen, pitkien ohjien antaminen, äänellä kehuminen, tehtävän vaihtaminen, silittäminen tai taputtaminen. Sunnylla tie sydämeen (ja aivoihin) käy vatsan kautta ;)

Palkkaaminen oikeasta, pyydetystä jutusta ja edes sen yrittämisestä oikeasti kannustaa hevosta yrittämään uudelleen ja paremmin, sillä hevonen haluaa tehdä oikein. Liikaa ei kannata vaatia aluksi tai kerralla, pikkuhiljaa hevonen huomaa mistä se palkka tulee kunhan palkka tulee heti, esim, voi sanoa vaikka "hyvä", "nami" jotta hevonen tietää että kohta tulee palkka eikä namipala tule myöhässä. (Kukaan tuskin saa sekunnissa hevosen suuhun namia)
 Samaa tehdään naksuttimen kanssa, mutta pelkkä äänikin käy kunhan sen opettaa että tästä sanasta tulee nami.

Joidenkin mielestä tämä saattaa tuntua raskaalta ja vaikealta, mutta se todella auttaa, Asioita on helpompi opettaa ja se on hevosellekkin kannustavampaa ja jatkossakin se on halukkaampi kokeilemaan uutta ja yrittämään paremmin.
 On myös kiva saada onnistumisen ja hyvänmielen tunne hevoselle että itselleen. :)

Puomijumppa..sähläys

Kasasimme äiskän kanssa kolme ravipuomia ja korotimme niitä parilla sentillä estetolppiin laitettavilla pidikkeillä korvataksemme kentällä sijaitsevat sokeripalat.
 Noh, eipä ollut kovin kannattavaa, sillä pienestäkin kolahduksesta puomi tippui pidikkeiltä eivätkä ne oikeastaan nostaneet puomia paljoakaan.

Kumminkin pelkät maapuomitkin jumppaavat ja tarkoitus olikin hieman jumpata Sunnyn takapäätä parilla ravipuomilla.

Sunny oli ihan hyväntuntuinen ja yritti puomeilla, mutta sitten siellä selässä on sellainen ihme tyyppi jonka takia tasapaino välillä meni ja välillä taas jalat sekoili. Muutamat tosi hyvät ylitykset tuli kumminkin!
 Sileällä maisemat kiinnostivat hieman enemmän, koska edellisenä päivänä meillä oli ollut 2 todella sisältävää kouluvalmennusta ja Sunny keskittyi silloin niin hyvin ettei tänään enään jaksanut kiinnostua koulukiemuroista.

Linkki videoon

Videota en sen kummemmin muokkaillut, enkä yrittänyt laittaa ajoituksia kohdilleen sen kummemmin. Jotain oli lisättävä jotta sitä jaksaisi katsoa ja toivottavasti sitä nyt jaksaa katsella. :)

Kenttäilyä

Sunnylta oli kaikki turhat energiat pois, joten päätimme lähteä heti alkuverkaksi ja alkukäppäilyksi maastoon kolmen koplana oikein kunnon possujonossa. Ilma oli hieman viileä mutta raikas, ihana ja tiet olivat juuri sopivan pehmeitä.

 Meidän osalta mörköjä ei näkynyt, mutta viimeisenä tallustava Essi näki niitä siellä sun täällä..:D

Linkki videoon

Köpöttelyiden jälkeen aloitin varsinaisen verkkaamisen kentällä, tein paljon kaarevia kuvioita ja lävistäjiä askeleenpidennyksellä. Poni kuunteli todella hyvin ja askeleenpidennykset tulivat todella näppärästi ja isosti, kaikenlisäksi pystyin istumaan siellä täysin rentona. Ehkä hieman hartiat olivat jännittyneet kun kukaan ei ollut niistä huomauttelemassa mutta muuten olin rento.

Sunnyn vertyessä enemmän aloin ottamaan alkulaukkoja, joista ensimmäinen oli aivan kamala: Neiti kulki aluksi jäykästi ja pää ylhäällä, mutta jo toisessa nostossa kannustelin ja pyysin ponia eteenpäin ja johan meno parani jolloin laukka oli pyörivää ja rentoa.

Huono kuva huonosta laukanvaiheesta, mutta ainoa jotenkin onnistunut jossa näkyy Sunnyn ajoittainen ja nykyään useastikin tapahtuva pyöristyminen laukassakin!
 Tämä vaatii ihan hirmuisesti työtä minulta siellä selässä, ja Sunnyllekin pyöristyminen laukassa on vaikeaa, mutta joka ratsastuskerta helpottunut hieman.

Pyöristymisen vaikeaksi tekee Sunnyn entiset selkäkivut, traumat satulasta, vaikea luotto ratsastajaan sekä vielä takapään jäykkyys. Onhan se jo paljon vetristynyt, kehityspostauksessa siitä sitten lisää.

Ettekä ikinä arvaa mitä näiden hetkien jälkeen tapahtui? Vetäisin jalkaani hienot, mittatilauksesta jollekkin tehdyt ja tallikavereilta saadut ratsastussaappaat jalkaani ja ratsastin niillä!
 Tälläinen puskaratsastaja reinoillaan vaihtaakin yhtäkkiä upeisiin saappaisiin on aika huvittava näky.

Ratsastussaappaat ovat 'hiukan' isohkot pohkeesta, mutta muuten sopivat ja tukevat ihmeellisen hyvin jalan asentoa ratsastaessa ja mikäli en saisi suonenvetoja vetäessäni niitä pois käyttäisin niitä muutenkin. Näillä näkymin aion siis käyttää niitä edustavina kisasaappaina. :)