lauantai 28. helmikuuta 2015

Puuilon ostokset

En ennen ole käynyt Puuilossa ja äiskäni kertoi että siellä olisi kai hevostarvikkeitakin, joten lähdimme paikanpäälle katsomaan mitä löytyy ja tarvittaessa jatkaisimme matkaa Hööksille ja Horzelle.
 Mukaan tarttui vaikka mitä! Siellä oli osa tuotteista hieman halvempaa kuin hevoskaupoissa ja olin säästänyt rahaakin tälläistä tilannetta varten joten pystyin maksamaan melkein kaikki ostokseni itse.

Eurohunter ~ 3,90e 
Jalustimiin kumisuojukset pohjaan, vanhat olivat selvästi vuosia vanhat ja kuluneet joka puolelta, joten uudet olivat tarpeen.

 Happy Mouth ~ 24,90e
Omenanmakuiset kuolaimet, olen pitkään etsinyt Sunnyn kokoa ja nyt ne löytyivät kolmipalaisena. Ihan mahtavaa! En malta odottaa että pääsen testailemaan näitä selästä käsin.

Eurohunter ~ 4,90e
Ihan perus punamusta raippa, sopii meidän sävyihin nakutetusti paremmin kuin pelkkä musta.

Eurohunter ~ 3,90
Kaksi paria talviratsastussukkia yhdessä paketissa, harvoin ostan itselleni sukkia mutta nämä olivat niin pehmoiset ja ihanan väriset että oli pakko

 Spurs ~ 8,90e
Valitettavasti jouduin kannukset ostamaan kisoja varten, mutta kuten kuvasta huomaa ne ovat tylpät pallopäät. Muuten kannustan kannuksettomuutta, yleisesti ottaen hevonen pitäisi saada toimimaan ilman lisävehkeitä pienillä avuilla.

Kumisuojus kannuksiin ~ 1,90e

Riimu ~ 2e

Riimunnaru ~ 2e

Punotut ohjat ~ 18,90e
Oih rakastan näitä, viimein löysin suhteellisen halvalla hyvälaatuiset punotut ohjat! :3

perjantai 27. helmikuuta 2015

Irtohypytystä


Vähään aikaan en ole hypyttänyt Sunnya irtona tai selästäkään käsin, joten tänään oli jo korkea aika päästää poni liitämään esteiden yli. Aluksi verryttelin maastakäsin selän aktiiviseksi ja innostelin ponia.
 Sunny ainakin tykkäsi hirmuisesti ja hyppäsi odotettua paremmin, jopa ne sotkeutuvat jalat tulivat todella nätisti eikä kahden esteen sarja tuottanut mitään ongelmaa askeleiden kanssa.

Toki jouduin epävarmemmasta suunnasta kannustamaan enemmän ja hyppäämään ponin mukana näyttäen että kyllä sinä pystyt siihen! Ja kyllä toimi. :D

Pahoittelen blurria kuvaa, mutta nostimme 50cm ja vaikeammasta suunnasta Sunny ei ollut aluksi varma uskaltaako sitä mennä vai ei, mutta hypätessämme yhdessä poni uskalsi hypätä

Innostunut poni onnistuksesta vaikka puomi jälkimmäisestä tipahtikin :3


maanantai 23. helmikuuta 2015

Vuosipäivän juhlistusta (kuvapostaus)


Pitihän sitä vuosipäivänä tehdä jotain erikoisempaa ja hauskempaa, joten juhlistimme sitä menemällä lähes varusteetta riimulla ja rodeovaaran vuoksi narulla, koska maneesissa oli toinenkin ratsukko ratsastelemassa. 

Sunny oli rento kokoajan, mutta ei omatoimisesti venytellyt vaan jouduin silloin kuin itseäni huvitti pyytämään ponia venyttelemään tai asettumaan. Olisin toivonut Sunnyn venyttelevän edes hiukan itse, mutta en asiaa murehtinut sen enempää. Teimme edellisenä päivänä niin rankan ja hyvän reenin että vapaampi työskentely oli tarpeen. 
 Eli emme siis tehneet mitään sen kummoisempaan kuin harjoittelimme varusteetta menemistä, sillä se on meillä tulevaisuudessa edessä. 


Vuosipostauksen lisäksi myöhemmin ilmestyy kehityspostaus kun kunnon reenaamisesta on kulunut vuosi, sillä alkukuukaudet menivät kipeän selän hoitoon ja vielä muutama kuukausi meni kivaan hölläilyyn jotta Sunny huomasi ettei mihinkään satu enään ja liikkuminen ratsastajan kanssa on kivaa)


1 year together ♥

"Tasan vuosi sitten 23.2.-14 kirjoitin kädet täristen Sunnyn ostopaperit ja matkasimme jännittyneinä valkoinen traileri lastattuna Alangon tallille tietämättä tulevasta seikkailusta"

Aika vaan rientää, kuvitella että olen ollut Sunnyn omistajana vuoden ja paljon on koettu hikeä, verta (liioittelen draaman vuoksi), naurua, kyyneliä, tuskaa, elämäniloa, taidetta, kehittymistä, sydänkohtauksia, onnistumisia ja ennenkaikkea ihanaa aikaa yhdessä.
 En vaihtaisi sekunttiakaan ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä täysin sydämin. Tasan yhden päivän olen pitänyt taukoa tallista kuluneen vuoden aikana ja se kaduttaa eikä tule toistumaan, koska eihän sitä koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan?



Yhteinen aika on muuttanut meitä molempia parempaan suuntaan. Sunny on sosiaalinen, liikkuu jotenkin oikein päin, luottaa ratsastajaan ja ponilla on motivaatiota yrittää parhaansa työskennellessä, eikä yritä jatkuvasti potkaista tai purra sinua persuksiin tai pukitella ratsastajaa alas selästään.
 Käyttäytymiselle oli kyllä aivan selvä syy; kipu väärästä satulasta ja vääränlaisista ratsastajista eikä ponin luonne sopinut muutenkaan ratsastuskouluun vaan Sani on selvästi 'yhden ratsastajan hevonen' mikä on tullut erittäin selväksi.

Tuo kirjava poni on piristänyt ja parantanut elämääni reippaasti yli puolella ja maailman tai oman pään kääntyessä minua vastaan menen yksinkertaisesti tallille elämäniloni luokse (tai nukkumaan kuulokkeet päässä..xD)


Ennen olin ponille vain yksi kymmenistä ratsastajista vaikka poni oli minulle todella tärkeä, en ollut sille mitään. Nykyään tunnemme toisemme ja luotamme toisiimme, ja poni tervehtii minua hirnumalla tai hörisemällä. Neiti vapaana ollessaan seuraa minua vaikka olisi mahdollisuus riehua ja irrotella niinkuin ennen, ja vasta kun alan riehumaan ja juoksentelemaan poni lähtee mukaani riehumaan.
  Sunny myös tietää ennen minua mikä fiilis ja mikä olo minulla on, esim ratsastaessani kipeänä poni oli erikoisen rauhallinen ja kuunteli heiveröisiä apujani hyvin jo heti alussa.


Haluan viettää vielä ihania hetkiä yli tuhatmiljoonaa Sunnyn kanssa, enkä vaihtaisi sekunttiakaan kulutetusta ajasta pois, vaikka ikäviä ja turhauttavia minuutteja on ollut. 



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Maastoilemassa hyvässä seurassa

Lähdimme taluttaen Sunnyn kanssa Nooraa ja hänen ratsuaan Hugoa vastaan, sillä he olivat tulossa Alangon tallilta tutustumaan kasvihuonemaneesiimme ensimmäistä kertaa.
 Tiet olivat pelkkää luistinrataa ja vasta tavatessamme nousin Sunnyn selkään ja taipale jatkui selästä käsin helpommin, olihan ratsulla jäähän purevat hokit.

Reissu hieman epäilytti, eihän Hugo ole koskaan kahdeksanvuotisen elämänsä aikana ollut maneesissa ja pitkä matka (yli 11km edestakaisin) kotitalliltaan Katilan maneesille melkein kokonaan yksin huolestutti ainakin minua. Onneksi kaikki sujui suunnilleen hyvin eikä mitään vakavaa päässyt käymään vaikka Hugo sekoillessaan ilkeästi kolhaisi hokillaan Nooran kantapäätä.


Sunnysta tuli heti riippuvainen Hugosta, varmasti poni muisti vanhan kaverinsa vanhalta tallilta, sillä poni yritti melkein kokomatkan sipsuttaa Hugon pehvassa kiinni ja heti kääntyessämme maneesilla eri suuntaan neiti rupesi hörisemään ja hirnumaan Hugoherran perään.

Oli todella virkistävää päästä maastoilemaan ratsastaen ihanassa seurassa, kiitos hirmuisesi Noora ja Hugo! Ensireissua odottaen .. ;) 


maanantai 16. helmikuuta 2015

Laskiaissunnuntain lumeilut


Sunnuntaina keli oli aivan ihanan aurinkoinen eikä tuullut ollenkaan joten päätin mennä virkistykseksi hyvässä kunnossa olevalla kentällä ja lumisella laitumella. 
 Edellisenä päivänä meillä oli koulukisat, joten tein kevyen reenin. 


Sunny tuntui hyvältä, menimme paljon koottua harjoitusravia ja liike oli todellakin ylöspäin menevää, parempaa mitä 'koottu' ravimme on koskaan ollut. 
Pehvakin oli paremmin mukana, pikkuhiljaa se rupeaa vetristymään.

Pellolla mentiin lujempaa missä pystyi ja pääosin nautimme hyvästä säästä ja talvesta. :)

Ekat koulukisat

Lähdettiin kunnon Katilan tiimillä Equillence Center Tavelan harjoituskoulukilpailuihin ja
osallistuimme helppo C 1:2000 ohjelmaan kokemusta hakemaan ja katsomaan miten Sunny käyttäytyisi ekoissa yhteisissä kisoissamme. Paikka oli meille molemmille tuttu, mutta pelkäsin Sunnyn muistavan huonoja muistoja maneesista ja selkäkivuista ja saavan kamalia kohtauksia.

 Ainoat tavoitteemme oli selvitä radalta hengissä ilman rodeota ja onneksi toive toteutui! :)


Ehdin verkata hieman huonosti, sillä pelottava tuomarinpöytä ja karannut hevonen vei suurimman osan huomiosta ja jännitys loput. Sunny oli muuten todella rento, mutta tuomarinpöydästä emme aluksi päässeet edes ohi.
Pikkuhiljaa poni huomasi ettei se hyökännyt kimppuun ja loput oli minusta kiinni.

Sunny kulki suurimman osan ajasta aika huonosti minun mokien vuoksi enkä saanut jännitykseni ja oman epärentouden vuoksi ponia pyöristymään, käyttämään selkäänsä paremmin ja kunnolla rentoutumaan. Onneksi helpossa c:eessä ei hevosen tarvi kulkea muodossa.


Prosentteja tuli tasan 59% ja pisteitä 118p, vaikka odotin huomattavasti huonompaa sillä radalla unohdin hetkeksi asioita enkä valmistellut esim pysähdystä ollenkaan. Yhtäkkiä muistin vain että tässähän piti pysähtyä ja pysähdyin liian hätäisesti mikä pilasi peruutuksemme.

Unohdin myös hyvin harjoitelleet askeleen pidennykset ja sekoilin niiden kevennyksien kanssa ja päästin ponin oikomaan laukkaympyrällä, aijjai.. Tätä se jännitys tekee.



Olen kaikinpuolin tyytyväinen kisareissuun, vaikka radan ratsastus ei onnistunutkaan minun vikojen vuoksi, mutta Sunny oli supermahtava. 

Kiitos Nooralle aivan ihanista kuvista ja kannustuksesta! <3