Viime postauksesta on mennyt kolme päivää, mutta nämä kuulumiset ajoittuvat myös hiukan ennen sitä. Virallista reenipostausta en ole ehtinyt tekemään, mutta kaikkea muuta sitten kyllä.. Kaikesta en ehdi tekemään postausta vaikka materiaalia onkin, jälleen liikaa, mutta nyt saatte tietää asiat joista ei tule erillistä postausta, vaikka piti.
Sunnylle oli tullut muutama pikkunaarmu viime viikon alussa, tuossa on puhdistettuna ja joditettuna. Sen takia karva on keltainen.
Sunnyn paino, onneksi sillä alkaa läskileiri vaikka ei ylipullea olekkaan! :) Eli paino on suunnilleen 312kg. Säkäkorkeudeksi mittasin nopeasti katottuna 140cm.
Reenattiin tuossa viime viikolla ennen sunnuntain Katan valmennusta ja meni todella hyvin! Vaikka kuvat ovat kaikki loppupäästä, ja Sunny ei olisi kunnolla jaksanut keskittyä, mutta silti meni hienosti. Huomaa selvästi että ponilla tasapaino on parantunut, takajalkojen käyttö ja selän pyöristys selventynyt.. Jes!
Hiukkasen ryhdikkyyttä olisin halunnut tuolloin lisää, mutta se on jo nyt muutamassa päivässä parantunut Katan tunnin jälkeen.
Seuraavaksi rupeamme työstämään laukkaa rennoksi, saimme Katan valmennuksesta paljon vinkkejä. Tosiaan kuvat ovat ennen sunnuntaita otettu. :)
Tältä näyttää pärskähtävä humalaisponi
Menin eilen maastakäsittelyharjoituksia sateisessa maastossa, sillä kenttä oli niin kuralillua että en vienyt ponia sinne reenailemaan. Kävimme varusteet päällä siellä kääntymässä, kunnes päätin että palataampa talliin ja lähdetään maastoon. Sunny käyttäytyi maastakäsin mallikkaasti, tosin neiti luuli olevansa hieno iso monen tonnin arvoinen kilpaponi kuullessaan kavion ääntä aidan takaa tanssahtelemalla passagen tyylistä korvat hörössä..
Katan valmennuksesta tuskin tulee nyt erillistä postausta, mutta yhden asian haluan sanoa minkä hän sanoi meille: "Se mitä pidät käsissäsi nyt (ohjat) on hevosen takajalat" Se oli jotenkin noin sanottu, ja aivan mahtavasti meni nappiin!
Syksy ja sateet tulee plus loimituskelit.. Sunnyn pää ennen kuivausta lenkin jälkeen :D
Mennäänpä ongelmaamme, jonka varmasti moni Sunnyn tuntenut ja blogia lukenut tietääkin. Sunnylla oli vanhassa kodissaan ratsastuskoulussa vääränlainen satula häntäremmillä, joka oli ponille liian pitkä, vääränmallinen, kapea, ja valui pahasti eteenpäin lavoille. Tottakai sellainen rasittaa selän todella araksi ja kipeäksi vuosien aikana, myös liian painavat ratsastajat eivät auttaneet asiaa sitten yhtään.
Aluksi Sunny alkoi tekemään sitä esteillä, koska selkää tarvitaan hypyissä enemmän, sen jälkeen puomeilla, sitten laukassa ja lopuksi jo ravissa. Alkutaipaleilla "kaverit" syysäsivät ponin aina minulle esteillä kun he eivät halunneet yrittää pysyä kyydissä. En nähnyt ongelmaa siinä, sekä pysyin poniraukan selässä. Pidin Sunnysta muuten erittäin paljon, joten pian kirjavasta ponista tuli tuntivakkarini ja lempparini.
Menin Sunnylla aina ilman satulaa, sillä inhosin neidin satulaa ylikaiken. Siinä oli vaikea istua, ja se liikkui kokoajan.
Ilmeisesti ratsastuskoulussa luultiin Sanin vain osoittavan tammaponimieltään heittämällä ratsastajia selästään, mutta kivustahan se johtui! En väitä että Tavela olisi ollut huono paikka, ihana ja hyvä tallihan se oli, mutta hiukan vääriin asioihin pistettiin rahaa enemmän, kuten ihmisten hyvinvointiin, vaikka kaikkien satulat olisi voinut pistää uusiksi. Monella hevosella siellä oli vääränlaiset satulat, sen vuoksi.
Ratsastuskouluissa on vain niin pieni budjetti käytössä vuosien jälkeen, ettei voi panostaa niin paljoa hevosiin.
Puolitoista vuotta myöhemmin Sanin tultua tuntivakkarikseni kaikki saivat tietää rakkaan Tavelan toiminnan lopetuksesta. Se oli kauhea järkytys, koska vain osa hevosista pääsi Sappeeseen ratsastuskouluun ja jouduin luopumaan siitä 7 vuodesta mitä kävin siellä ja jättämään kolme rakkainta hevosta taakseni. Näin ainakin luulin, mutta toivonkipinä syttyi ja sain ihmeen kaupalla muutaman sivun vakuuttavalla puheella vanhempani taipumaan ponin ostoon. Se tiesi kahdesta muusta hevosesta luopumista, mutta olin valintani tehnyt ja halusin tuntivakkarini hoitohevosieni sijaan. Olihan se surullista, mutta olin valmis jättämään ne ajat taakseni ja siirtymään eteenpäin.
Ymmärrän, kuinka paljon Sunnyn hoitajat jäivät ponia kaipaamaan, ja minua pelotti kauheasti kirjoittaa kädet täristen hoitovihkoon pahoitteluni että Sani vaihtaa huomenna kotia. Tiesin miltä tuntuu luopua jostain niin tärkeästä, ei se ollut minullekkaan helppoa vaikka oma poni tulikin tilalle.
Rukoilin koko yön että kaikki menisi hyvin, päätös olisi oikea ja Sunny todellakin saisi rakastavan kodin, kuten vannoin neidille. Enkä ole tuota lupausta rikkonut.
Pikkuhiljaa Sunny rupesi tulemaan ulos kuorestaan, jonka oli luonut Tavelassa. Silloin karsinassa odotti ahne nälkäinen ja testaileva antisosiaallinen poni, nykyään Sunny hörisee ja tulee vastaan tarhassa ja karsinassa, on erittäin sosiaallinen ja utelias jokaisesta asiasta. Poni myös selvästi haluaa että siltä vaaditaan ja sitä pidetään hyvänä -tietenkin. Kipu muuttaa niin hirveästi luonnetta pitkäksi aikaa, että itsekin sitä aina unohtaa kuka oikeasti on ja kuinka tärkeä joku voikaan olla ennenkuin on liian myöhäistä.
Sunny on aivan uskomaton poni, neiti on auttanut aivan älyttömästi kiusaamisesta yli pääsemisestä ja kaikesta mitä siitä on seurannut, olisin oikeasti seonnut muutaman kerran ilman Sunnya.
Hän on se, kenen luo voi aina kääntyä ja joka aina katsoo kirkkain silmin korvat hörössä höristen tuoden turvallisen tunteen että joku oikeasti luottaa
Ainoa ongelma meidän välillämme on tuo tiikeröinti esteillä, mikä tosiaan tulee luultavasti Sunnyn innostuksesta ja selkäkipumuistosta.. Olisi mahtavaa jos sekin saataisiin päistämme pois, niin luottamus olisi jättikokoinen. Toivotaan, ja yritetään vaikka takapakkia tuleekin..
Lauantaina oli keskiaikaismarkkinat Hämeenlinnassa, ja päätimme lähteä perheeni kanssa sinne kiertelemään. Siellä oli myös Rohan tallien turnajaisesitys, jota menimme tietenkin katsomaan, ja josta otin hirveästi kuvia! :)
Kuvista tosin olisi tullut huomattavasti parempia jos jokapuolella ei olisi ollut niin paljon ihmisiä..
Samalla kun söin nokkoslettua, otin muutaman kuvan tuosta komeasta suomenhevosoriista joka ilmeisesti oli vetänyt jotain kärryjä jossain vaiheessa
Hevosia oli esityksessä viisi kappaletta, ja kaikki olivat niin upeita ja taitavia! Miinus että ratsastajat näyttivät ratsastavan hiukan liian kovalla kädellä omaan silmääni, mutta muuten kaikki oli hyvin.
Puhdas friisiläinenkin löytyi esityksestä, kysyimme esityksen jälkeen onko 100% friisu :)
Hevoset oli koristeltu korvia myöten ja harja letitetty kauniiksi ja ihaniksi. Saimme myös vinkin Sunnyn harjan letittämisee: Punaista ja mustaa silkkinauhaa kierreltynä lettiin, oih että..:3 Mutta antaa nyt kuvien puhua enemmän!
Siinä ne olivatkin, toivottavasti ei ollut liikaa.. :'D
